Villa Rauhala 150 vuotta - puutarha ja syksyn tunnelmat

 Villa Rauhala 150 vuotta - puutarha ja syksyn tunnelmat

Blogin ääressä pitkästä aikaa! Elokuussa viimeksi kirjoittelin, koronakevään väsyttämänä ja kesän kiireiden välissä. Ajattelin ennen joululomaa nyt laittaa tämän vuodenkierron pakettiin jatkamalla vähän puutarhan esittelyä loppukesän kukkijoilla ja kertomalla teille syyspuuhistamme. Onhan näitä aurinkoisia päiviä mukava muistella, kun lumikaan ei vielä ole maassa, ja päivä on lyhyt! Vielä ennen joululomalle jäämistä yritän ehtiä esitellä teille Villa Rauhalan joulun, koska kaikesta huolimatta - joulu on tulossa tänäkin vuonna! Ensi vuonna olisi tarkoitus jatkaa itse talon esittelyä siitä, mihin vuonna 2019 jäin, eli yläkerta on vielä kokonaan esittelemättä, Ihan itte tein! -sarjaan olisi vaikka mitä tuunattua, ja muutama uusikin projekti olisi haaveissa... :D

Tässä kirjoittaessani tunnen jälleen kerran syvää kiitollisuutta tästä paikasta. Tänään, 3.12.2020 on tullut kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun ostin Villa Rauhalan, Tyynelän torpan, Lystimajan ja tämän ihanan puutarhan itselleni! Skål meidän yhteiselle vuosikymmenelle! <3 Ja tervetuloa meille kylään taas, pitkästä aikaa!

Loppukesän kukkijat ja puutarhan lumoa

Elokuun postaukseen lisäilin paljon kuvia meidän pihastamme ja kerroin, kuinka alkukesästä puutarha loistaa valkoista ja vaaleanpunaista, kun mm. juhannusruusut ja pohjantähti-ruusuköynnös, syreenit, pionit ja kurjenpolvet kukkivat. Ja ne omenapuut, jotka talvella jäivät leikkaamatta! Ne vasta kukkivatkin, ja omenasato oli syksyllä suurempi kuin koskaan. Loppukesä onkin sitten voimakkaampien värien aikaa!

Loppukesästä meidän takapihalla, Lystimajan kyljessä olevassa kukkapenkissä köynnösruusut lehahtivat täyteen loistoonsa. Niitä olivat ohi kulkeneet ihmiset ihastelleet tielle asti, ja minulta kyseltiin, mikä ruusu se on, kun noin kauniisti kukkii (vastaus: köynnösruuru flammentanz). Rakentelin tätä penkkiä muistaakseni 3 vuotta sitten, ja suurimman osan sen perennoista olen istuttanut 2 vuotta sitten. Täytyy sanoa, että tänä kesänä kukinnat yllättivät minut itsenikin! Jos vilkaisette kevään postauksen kuvaa penkistä, näyttää se surkealta (kuten joka kevät), mutta sieltä ne perennat aina nousevat - ja näköjään vuosi vuodelta komeampina!

Loppukesästä flammentanz-ruusuköynnös hehkuu! Pionit kukkivat tänä kesänä kahteen kertaan
ja takana tuoksuaan levittelee ihana jasmike.

Ruusujen jälkeen, melkein jo syksyllä, samassa penkissä tummankeltaisen oranssina kukkivat nauhukset, jotka sain ystävältä viime kesänä. Niiden koko ja kukinta yllätti myös, koska viime kesänä tosiaan loppukesästä ne tähän penkkiin vasta iskin, eivätkä ne ehtineet kukkia lainkaan. Penkin ja Lystimajan takana aivan huuuuuumaavaa tuoksuaan levittelee loppukesästä jasmike. Sen tuoksua kerta kaikkiaan rakastan! Jasmikkeen toisella puolella kukkii pinkki ruusu, jonka tarkkaa lajiketta en tiedä. Mielestäni se ei ole vainottu kurtturuusu kuitenkaan...

Viimeisenä takapihan penkissä kukkivat nauhukset ja punatähkät. Etureuna kaipaisi vielä ensi kesänä jotain "täytettä" - kenties joku maanpeittokasvi, sammalleimu tms... Katsotaan!

Etupihalla ovat loppukesästä elämänlangat kivunneet Tyynelän torpan kuistin "verhoiksi", ja toisella seinustalla kukkivat omassa pikku penkissään kultapallo, sekä toisessa hieman isommassa penkissä lapinnauhukset ja auringonkukat. Paljon keltaista siis täälläkin! Nämä penkit olen reunustanut olohuoneen restauroidun kaakeliuunin sisältä peräisin olevilla vanhoilla tiilillä.  Nämä olen myös itse istuttanut. Kultapallot olivat kyllä tontillamme, mutta siirsin ne tähän piharakennuksen nurkkaukseen eri paikasta, ja ne onneksi pysyivät hengissä. Toisen penkin tilalla oli valtava, hankala pensas, jonka hävitin ja jonka tilalle rakensin kukkapenkin. Nauhukset ovat siinä toista kesää, ja yksivuotiset auringonkukat olen kasvattanut siihen kahtena kesänä peräkkäin siemenistä.

Etupihan ja takapihan välistä porttia pitkin kiipeilee toiselta puolelta elämänlanka ja toiselta punakoiso. Vesikaivon ympärillä on punertavakukkainen pensas, jonka nimeä en tiedä, ja kurjenmiekkoja, jotka ovat myös lisääntyneet vuosi vuodelta. Minä en näistä mitään ole istuttanut, vaan ne ovat putkahdelleet maasta muistuttamaan entisten omistajien kädenjäljistä. Syreenien alle on ilmestynyt myös isopoimulehteä, akileijoja ja liljoja, joiden toivoisin lisääntyvän pikkuhiljaa myös entisestään.

Portti, kaivo ja kaukana siintävä takapihan patio

Takapihan seinustalla kukkivat todella myöhään, jo syksyn puolella, kultapiiskut. Istutin myös 2-3 metriin yltävät yksivuotiset auringonkukat istutuslaatikkoon, mutta niihin hieman petyin. Ne eivät kestäneet etelään osoittavan seinustan paahdetta, olivat ohutvartisia ja herkkiä lakoamaan sateella ja tuulella, ja kukat olivat paljon pienemmät kuin etupihan lyhytkasvuisemmilla sukulaisillaan. Istutuslaatikko saanee siis ensi kesänä jotain muuta täytettä.

Syystouhuja

Syksy toi tullessaan omenashow'n. Kuten alussa kirjoitin, omenoita tuli tänä vuonna ennätysmäärä - kiitos laiskan emännän, joka ei ole omppupuita leikannut vuosiin... Muutama ystävä ja tuttava haki omenoita, vein niitä hevostallille, jossa käyn ratsastamassa, ja hilloa tehtiin ainakin kolmeen kertaan niin iso kattilallinen kuin tuvasta löytyi. Ja silti osa ehti mennä pilalle, ja oli heitettävä pois. 

Pyhäinpäivänä/halloweenina nappasin kuvan naapurin 
pellolta päin haravointijätteitä sinne viedessäni...
Kesätunnelmasta syksyiseen aavemaisuuteen!

Syksy tuo totta kai tullessaan myös haravointiurakan. Tänä syksynä en ehtinyt etupihaa pidemmälle. Etupihalta sain nuo ihanat kukkapenkit leikattua alas ja haravoitua toistakymmentä kottikärryllistä roskaa naapurin pellolle, mutta takapiha on kokonaan siistimättä... Koska lunta ei ole tullut kuin pari kertaa ohut kerros hetkeksi, olisi toki kelejä ollut pitkään (ja olisi vieläkin), mutta töiden takia syksy on ollut kiireinen (hyvä niin!), ja sitten onkin jo saanut aloittaa joulujuttuja... No, viime talvenahan haravoin hiihtolomalla, joten ehkä saan pihan vielä siistittyä - tai sitten haravoin keväällä vasta, kuten monet ihmiset muutenkin tekevät. Minusta se on vain raskasta ja tympeää haravoida talven jälkeen puoliksi maatuneita lehtiä pölyävästä maasta, siksi yleensä teen sen mieluummin syksyllä... 

Muuten toki syksy on pihan riisumisen aikaa. Kesäkukat nakkelen naapurin pellolle ja putsaan purkit varastoon. Kukkien tilalle tulee lyhtyjä. Puutarhakalusteet eivät tällä hetkellä mahdu Tyynelän torpan siivoamista odotteleviin varastoihin, joten pinoan ne terassien heinäseiväsaitoja vasten. Pehmusteet pesen ja varastoin taloon sisälle vaatehuoneeseen... Pikkuhiljaa kukkaloiston tilalle tulee jouluvalojen loistetta - mutta siitä lisää pian... ;) 

Kiitos, että olet ollut matkassamme tähän saakka! Vanhoja postauksia pääsee lueskelemaan arkistosta, ja uusia tulee, kun vain aina löydän kirjoittamiselle ajan ja inspiraation. Jos taloa voisi halata, tänään sen tekisin. Minä <3 Villa Rauhala 10 vuotta! <3