Ihan itte tein! Osa 3: TV-tason tuunaus

     

Ihan itte tein! Osa 3: TV-tason tuunaus

Hyvää uutta vuotta 2020!

Vuosi vaihtui, ja meillä täällä Villa Rauhalassa alkoikin melkoinen juhlavuosi. Talo on ostohetkellä saamieni tietojen mukaan rakennettu vuonna 1870. Tämän ikäisen talon kohdalla ei tietystikään koskaan voi tietää koko totuutta... Lisäksi on syytä olettaa, että ainakin osa hirsikehikoista on siirretty tälle paikalle muualta, sillä seinähirsistä on löytynyt numerointeja niin Rauhalan kuin Tyynelänkin puolella. Olenkin jo aiemmin kuvaillut, kuinka L-mallisessa talossamme on ikään kuin kaksi eri osaa, joten luultavasti vähintäänkin talon toinen puoli on siirretty tälle paikalle joskus jostain muualta. Mutta onko vuosi 1870 ollut alkuperäisen, tälle paikalle rakennetun osan rakennusvuosi ja muut osat ovat seuranneet vasta myöhemmin perässä? Vai onko joku (/jotkut) osista vieläkin vanhempi(a), ja tuo vuosiluku kertoo, milloin talosta koostui se, mikä se nyt on? Pitääkö vuosiluku muutenkaan alkuunkaan paikkansa? Vastausta näihin kysymyksiin tuskin koskaan saamme tietää!

Joka tapauksessa, olen ajatellut, että juhlimme Villa Rauhalan ja Tyynelän torpan 150-vuotissyntymäpäiviä tänä vuonna 2020, sillä tuskin tuota vuosilukua ihan tuulesta on papereihin temmattu. Juhlan aihetta on jo siinäkin, että me teimme tästä ihanasta Piparkakkutalon ja Huvikummun risteytyksestä kaupat 3.12.2010, joten tänä vuonna tulee täyteen myös meidän yhteistä taivaltamme pyöreät 10 vuotta! Olen suunnitellut juhlavuoden kunniaksi paljon uusia tuotteita, palveluita, tempauksia ja tapahtumia yritykseni Sisustusiloan puitteissa, mutta myös tämän henkilökohtaisemman sivupolun suhteen on suunnitteilla kaikenlaista kivaa - uutta säpinää erään hankkeen merkeissä, ovien aukaisemista vieraille viime kesäiseen tapaan, vähän pihaprojekteja ja remontointia (totta kai), ja täällä blogin puolella ajattelin julkaista jokaisen kuun lopussa kertomuksen talon elämästä eri vuodenaikoina, eli otan teidät rakkaat lukijat mukaan arkeemme ja elämäämme. Toivottavasti pidätte ajatuksistani! Tervetuloa siis juhlimaan kanssamme ihan koko vuosi!

Kaamoksen keskellä 150-vuotiaassa Villa Rauhalassa on tunnelmaa

Erään lokakuun illan aivoitus

Tämän postauksen varsinainen aihe on kuitenkin meidän TV-tasomme. Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo ennen joulua, mutta jotenkin työ- ja vapaa-ajan kiireet veivät mukanaan, ja julkaisen tämän vasta nyt. Sain nimittäin vihdoin eräänä pimeänä syysiltana toteutettua yhden kauan päässäni muhineen ajatuksen olohuoneen TV-tason tuunaamisesta uuteen uskoon.

   

TV-tason hiomista ja vetimien poistoa avusti
utelias Laku-kissa

Meidän TV-tasomme on ostettu kauan kauan sitten (jo johonkin edellisistä asuinpaikoistamme) jostain perus huonekaluliikkeestä. Se ei onneksi ole lastulevyä tai muuta vastaavaa, vaan ihan kunnon puuta laatikoita lukuun ottamatta, jotka ovat luultavasti jotain MDF:n tapaista kovaa levyä, joten tuunaaminen oli mahdollista. Olin jemmannut kuistihuoneen remontissa yli jääneitä tapetin paloja useamman vuoden ihan tätä tarkoitusta varten, mutta syvän vihreän maalin ostin vasta syksyllä, kun päätin vihdoin tuunausideani toteuttaa.

Aloitin projektin tietysti  siirtämällä TV-tason pois seinän vierestä ja tyhjäämällä laatikot ja tasot tavarasta sekä suojaamalla lattiaa hieman sanomalehdellä. Myönnän, että en jaksanut panostaa esivalmisteluihin kovinkaan paljon, mutta onneksi maaliroiskeilta vältyttiin. Hioin TV-tason kauttaaltaan melko kevyesti, mutta kuitenkin niin, että pinta varmasti karhentui joka kohdasta. Laatikoista ruuvasin irti vetimet.

Laatikoiden tapetointi tasaisesti ja siististi oli melko haastavaa,
mutta lopputuloksesta tuli mielestäni hyvä

Sitten vain vihreää maalia pintaan! Maalasin jalat ja tason kertaalleen, ja annoin maalikerroksen kuivua purkin ohjeiden mukaan muutaman tunnin ennen uudelleenmaalausta. Tason sivuilla olevat ruudut sekä laatikoiden etupaneelit tapetoin kuistihuoneen seinien kuosiin! Tapetointi oli tämän tuunauksen kovin homma. Tapetit oli todella vaikea saada taittumaan laatikon nurkista nätisti, ja kun liisteri ei tunnetusti kuivu kovin nopeasti, aiheutti tarttuminen taustapuolelle haasteita - taitoksille oli levyn takana niin vähän tilaa. Jokin nopeasti kuivuva liima olisi ehkä ollut helpompi vaihtoehto tässä. Tapettia oli sen verran vähän jemmassa, että myöskään pilalle menneisiin paloihin ei juuri ollut varaa. Muistaakseni selvisin kaikista kolmesta laatikosta kuitenkin yhdellä yrittämällä.

Vetimet ovat vanhat, mutta
meille uudet!

Minun pappani, isovanhemmistani viimeinen, nukkui pois syksyllä 2018. Mummun ja papan talon tyhjäyksen yhteydessä olen saanut kotiini huonekaluja, tekstiileitä, astioita ja sisustustavaraa - tärkeitä muistoja tärkeistä ihmisistä ja paikoista. <3 Sattumalta uutta kotia odottelivat myös 3 messingin väristä vedintä, joita hillosin hyvän tovin takaraivossani tämä tuleva tuunausprojekti. Valitettavasti ruuvinpaikat eivät tietenkään olleet samalla etäisyydellä kuin vanhoissa vetimissä, joten jouduin porata laatikoihin uudet reiät, jotta sain vetimet kiinni. Totesin laatikoiden olevan yllättävän kovaa materiaalia, ja yksi vetimistä menikin vähän vinoon, mutta kiinni sentään ovat...

Valmista tuli! Vielä kun saisi aikaiseksi ostettua uuden, isomman telkkarin
(vaikkei se prioriteetti arjessamme olekaan)...

Lopuksi vain taso ja tavarat takaisin paikoilleen ja työn tuloksen ihastelua! Melko persoonallinenhan tästä tuli, mutta sopii talon värikkään hassuun tyyliin paremmin kuin alkuperäinen! Vihreää maalia vielä jäi, joten seuraavaksi ajattelin tuunata TV-tason kanssa samaan aikaan ostetun saman sarjan pikkupöydän, joka oli alunperin sohvapöytänä, mutta palvelee nyt sivupöytänä makuuhuoneessa... Tai sitten sudin tuon metsänvihreän maalinjämän jonnekin ihan muualle. Saa nähdä...

Messinkinen kynttilänjalka on myös
mummun ja papan talosta,
ja sopii vetimien kanssa hyvin yhteen!
"Laitilan Kynttilät Oy" lukee
keltaisten tulppaanien pohjissa olevissa tarroissa.
Nämä kynttilät olivat mummulassani tässä kynttilänjalassa
esillä, poltamatta, niin kauan kuin kukaan muistaa.
Hennonkohan itsekään niitä koskaan polttaa?