Lyhyt- ja sekatavarakauppa

Lyhyt- ja sekatavarakauppa

Edellisessä postauksessa haaveilin siitä, kuinka mukavaa olisi järjestää avoimien ovien kaltaisia tempauksia myöhemminkin. No, Villa Rauhalassa onkin kesän aikana käynyt melkoinen kuhina. Siskonpaneelisoppaa-bloggari kävi vieraisilla, ja teki lyhyen postauksen omaan blogiinsa Villa Rauhalan visiitistään. Kiitos käynnistä! Lisäksi olen saanut esitellä tätä rauhan tyyssijaani Ilmajoen oppaille ja Könnin kyläseuran kesän kyläpyöräälijöölle. Miten mukavia hetkiä, kiinnostavia keskusteluita ja iloisia ihmisiä, jotka ovat olleet aidon kiinnostuneita tästä Ilmajoen helmestä ja Sisustusiloa-yrityksestäni! Tuhannet kiitokset kaikille vieraille! Olen saanut myös paljon uutta tietoa taloni historiasta keskusteluiden myötä. Siinä sivussa on selvinnyt ihan huikeita juttuja myös omasta suvustani ja juuristani... En malta odottaa, että pääsen tekemään historia-postauksen kaikesta tästä teille myöhemmin! 

Yrityksen tiimoilta olen niinikään ollut heinäkuussa melko kiireinen - suunnitteluprojekteja on ollut useita, ja olen ollut onnellinen ja täpinöissäni, vaikka minulla ei tänä vuonna olekaan ollut sitä 9,5 viikon ruhtinaallista kesälomaa, johon 10-vuotisen opettajan urani aikana ehdin jo tottua... Nyt, kun muut kiireet ovat hetkeksi helpottaneet, ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tätä rakasta blogiani ja esitellä teille alakerran viimeiset kaksi huonetta. 

Kaupasta kamareiksi

Olen esitellyt teille kotiamme huone huoneelta siinä järjestyksessä, jossa huoneet oikeastikin talossamme sijaitsevat, jos kävelee  ulko-ovelta järjestyksessä eteenpäin edeten. Viimeisimmässä postauksessa olimme satumaisessa salongissa. Se onkin viimeinen huone, joka on 100 vuotta sitten kuulunut talon asukkaiden henkilökohtaisiin tiloihin. Viimeisissä kahdessa huoneessa on nimittäin ollut kauppa.

Käydessäni ensimmäisiä kertoja Villa Rauhalassa kuulin edellisiltä omistajilta, että minun nykyisessä makuuhuoneessani ja sen vieressä sijaitsevassa pienessä kuistihuoneessa on ollut ennen vanhaan kauppa, "Lyhyt- ja sekatavarakauppa". Kaupan kylttikin kuulemma oli olemassa vielä edellisten omistajien tässä asuessa n. vuosina 1995-2010, mutta he olivat vieneet kyltin kaatopaikalle. Voitte uskoa, että tämä ihan pikkuisen harmittaa minua! Eräältä kesän vierailijalta kuulin, että kaupan nimi olisi ollut vain Lyhyttavarakauppa. Mene ja tiedä. Kauppa on joka tapauksessa toiminut tässä aina 1960-luvulle saakka, ja siellä on myyty niin vaatteita kuin tupakkaakin, nimensä mukaisesti lyhyttä tavaraa... Kuulinpa sellaisenkin yksityiskohdan, että kylän postit on myös haettu aikanaan Villa Rauhalasta!

Pienen kuistihuoneen ulko-ovi on ollut tielle päin, eli ihmiset ovat päässeet tieltä suoraan kaupan tiloihin. Nykyään ulko-ovi on vastakkaisella seinällä sisäpihalle päin. Muitakin rakenteellisia muutoksia tiloissa on tapahtunut. Entisen kaupan ja salongin välistä oviaukkoa ei ole ollut lainkaan, vaan kaupasta on päässyt tiskin takaa asuntoon siihen huoneeseen, jossa meillä nykyään on sisäeteinen yläkertaan johtavine portaikkoineen ja sisäeteisestä lohkaistu pienempi tila (suihku ja wc). Nuo tilat ovat ennen muinoin olleet luultavasti talon asukkaiden kamarina. Eli toisin sanoen entisestä kaupasta, nykyisestä makuuhuoneesta, on laitettu umpeen toiselta väliseinältä väliovi, ja siirretty kulku toiselle seinustalle suoraan salonkiin. Tämä onkin nykyisessä käytössä varsin toimiva ratkaisu.

Entinen Lyhyt- ja sekatavarakauppa, sittemmin

minun makuuhuoneeni, ennen remontteja

Kuistihuone toimi ennen remontteja lähinnä varastona

Kun me muutimme Villa Rauhalaan joulukuussa 2010, oli entisen kaupan, nykyisen makuuhuoneen, ja pienen kuistihuoneen välisellä seinällä ollut oviaukko laitettu umpeen edellisten asukkaiden toimesta. He olivat pitäneet kuistia kylmillään, ja sinne oli pääsy vain ulko-oven kautta. Koska tyttärelläni ei ollut omaa huonetta, vaan salonki toimitti olkkarin lisäksi hänen makuuhuoneensa virkaa ja hän oli vielä liian pieni nukkumaan yksin yläkerrassa, päätimme melko pian muuton jälkeen, että tuo kuistihuone olisi remontoitava hänelle makuuhuoneeksi. Ryhdyimme siis tuumasta toimeen jo syksyllä 2011, alle vuoden talossa asuttuamme. Kun kuistihuoneesta irrotettiin jalkalistat, saattoi vanhoista lattialankuista nähdä, missä kohtaa oviaukko seinässä sijaitsee. Sahasimme makuuhuoneen ja kuistihuoneen seinään aukon, ja iloksemme emme löytäneet pelkästään vanhaa oviaukkoa seinän sisältä, vaan myös vanhan oven! Ovi oli ilmeisesti jätetty niille sijoilleen, ja kun lattiat on aukaistu ja eristetty 90-luvulla, ovat ne nousseet. Ovi oli siis lattian tasoa matalammalla, ja se piti näin ollen karmeineen irrottaa ja nostaa uudelle paikalleen. Vanha maali hiottiin pois ja ovi sai jäädä kokonaan puulle. 

Kuistihuoneesta purettiin remontin 1. vaiheessa valko-oviset komerot pois ja puhkaistiin seinään aukko. Seinän sisältä löytyi vanha ovi, joka nostettiin ja hiottiin puulle. Kuistista tuli lapselle ihana, oma huone äidin makkarin viereen! 

Remontin toinen vaihe

Muutama vuosi vierähti, ja talvisin totesimme lapsen makuu- ja leikkihuoneena toimivan kuistin olevan melko vilpoinen. Minun makkarissani vanha pönttöuuni toi sähköpattereiden lisäksi mukavaa lämpöä huoneeseen, mutta kuistia se ei oikein riittänyt kunnolla lämmittämään. Lisäksi vanhojen lankkulattioiden harmaa maali ja vanhat tapetit alkoivat ahdistaa, joten huoneiden toinen remonttikierros oli edessä. 

Syksyyn 2013 mennessä olimme rempanneet jo ulko- ja sisäeteiset sekä tuvan uuteen uskoon. Minua alkoi kiehtoa ajatus siitä, että saisin makuuhuoneisiimmekin tummaksi käsitellyt lattiat ja oman näköiset tapetit, vaikka remontti ei periaatteessa aivan välttämätön olisi ollutkaan... Mutta niinhän se menee, että kun yhden huoneen saa remontoitua ja remonttipölyt vihdoin pestyä (ja vannoo, ettei ikinä enää remppaa yhtään mitään), alkaa seuraava huone näyttää kulahtaneelta. Ja onhan se mukava saada koko asuntoon sama ilme, ja nimenomaan oma ilme, jotta talo alkaa tuntua oikeasti omalta kodilta. Lisäksi ovella kolkutteleva talvi sai pohtimaan kuistihuoneen asumismukavuutta edellisten kahden talven perusteella...

Suoritimme siis makkareissamme remontin numero 2. Muiden huoneiden tavoin lattiat hiottiin kokonaan puulle. Kuistihuoneessa, kuten ulko- ja sisäeteisissä, on sitä ihanaa, vanhaa, leveää lankkua - minun makuuhuoneessani valitettavasti 90-luvun mäntylautaa. Vanhat tapetit poistettiin minun makkaristani ja molempien huoneiden listat hiottiin ja maalattiin valkoiseksi. Kuistihuoneessa yritettiin lisäksi parantaa talviasuttavuutta irrottamalla seinistä vanhat lastulevyt, lisäämällä ikkunoihin uusia tiivisteitä ja seiniin uutta villaa, ja laittamalla seiniin uudet levyt - lastulevyt vaihtuivat tokikin gyprociin. Irrotimme lattiasta myös yhden lankun ja tutkimme, millaiset eristeet lattiassa on, mutta koska ne näyttivät olevan kelvolliset, emme alkaneet lattiaa kokonaan purkamaan. Lopuksi tapetoimme molempien huoneiden seinät, ja lattiat käsiteltiin samalla tummanruskealla öljyvahalla kuin muissakin huoneissa. Kuistihuoneeseen lisättiin tuplaikkunan alle sähköpatteri.

Entinen Lyhyt- ja sekatavarakauppa, minun ihana makuuhuoneeni, remontin jälkeen. Lattiat hiottu ja käsitelty, seinät tapetoitu, valkoiset lastulevyvaatekaapit purettu ja huone rakkaudella, antiikilla sisustettu. Klapilootana pihavarastosta löytynyt dynamiittilaatikko. Pönttöuuni toimii loistavasti ja lämmittää talvipakkasilla.
Kuva: Virpi Mäki

Eikä kahta ilman kolmatta...

Remontin jälkeen tarkeni kuistissakin nukkua kovimmillakin pakkasilla. Toki se on viileämpi tila kuin muut, koska sen seinät eivät ole hirttä vaan se on keveämpirakenteinen kuin muu osa taloa. Lapsi viihtyi ja kasvoi, ja muutaman vuoden päästä halusi muuttaa yläkertaan isompaan, omaan valtakuntaansa. Hetken aikaa kuistihuone olikin oikeastaan lähes vailla käyttöä, vierashuoneena, kunnes talon emäntä päätti opiskella itselleen uuden ammatin ja ryhtyä sisustussuunnittelijaksi ja yrittäjäksi… Nykyään yritykseni Sisustusiloan toimisto sijaitsee tässä kuistissa, jossa on siis sen 150-vuotisen historian aikana ollut ainakin kaupan kuisti, kauppiaspariskunnan kuoltua ja talon jäätyä heidän kodinhoitajalleen tämän kangaspuut eli pieni mattojen kutomispaikka, varasto, lastenhuone ja vierashuone. 

Kuistihuoneesta löytyi huonosti kuvia remontin 2. vaiheen jälkeiseltä ajalta. Tässä kuitenkin näkyvät hiotut ja käsitellyt lattialankut ja vaaleanpunaiset tähtitapetit, sekä muutama ihana antiikkihuonekalu. Valtava, Pietarsaaren kirpputorilta löytynyt arkku riitti kaikkien lelujen säilytykseen, ja yli 80 vuotta vanhat nukenvaunut tytär sai minulta joululahjaksi ollessaan ehkä 5-vuotias.

Kuistihuoneessa nykyisin toimivan

 Sisustusiloan toimisto ulko-ovelta päin.

Kuistin vaaleanpunaiset tähtitapetit tuntuivat epäsopivilta lapsen muutettua yläkertaan, joten 2017 syksyllä kuistihuone koki jälleen kerran pienen muodonmuutoksen, kun sen seinät tapetoitiin toistamiseen. Sisustuskin on muovautunut vuosien mittaan, kun huoneen käyttötarkoitus on vaihtunut varastosta lapsenhuoneen kautta vierashuoneeksi, ja tällä hetkellä Sisustusiloan toimistossa on asiakkaita varten tuolit ja pieni pöytä, materiaalipankkia ja kansioita varten lipastot ja kirjahyllyt, ja totta kai työpöytä tietokoneineen ja tulostimineen. Näkymät ovat ihanat (varsinainen näköalatoimisto!), ja ikkunoiden läpi voi kuulla kirkonkellojen lyövän. Oma ulko-ovi takaa sen, ettei Sisustusiloan asiakkaita välttämättä tarvitse kierrättää koko oman talon läpi. Vaikkakin ovemme ovatkin olleet vieraille auki tänä kesänä useaan otteeseen ja varmasti jatkossakin meillä saa vierailla - kerron talosta, sen historiasta, tekemistäni remonteista ja tuunauksista sekä keräilemästäni ja luomastani sisustuksesta vieraille erittäin mielelläni!

Kuistihuoneen toimistoa toisesta suunnasta. Asiakkailla on toimistolla käydessään mahdollisuus istua antiikkituoleilla. Seinälle on nostettu piharakennuksesta löytyneen, huonokuntoisen kirjahyllyn laatikot (hylly kokonaisuudessaan ei ollut käyttökelpoinen, mutta kauniille laatikoille halusin keksiä uusiokäyttöä).