Ihan itte tein! Osa 1

Ihan itte tein! Osa 1

Vajaa puoli vuotta sitten avasin teille ovet Villa Rauhalaan. Blogini kirjoittaminen etenee tasaisesti ja hitaasti, kuin eteepäin puksuttava vanha höyryveturi. Valitettavan vähän näyttää kirjoittamiseen löytyvän aikaa, vaikka tämä on minulle niin kovin rakasta puuhaa - saanhan kertoa ikiomasta, rakkaasta talostani! Alakerta on kuitenkin nyt esitelty, ja ennen kuin siirrymme yläkertaan, ajattelin vähän esitellä teille kaikenlaisia itse tekemiäni sisustusesineitä. Kuten ehkä jo olette huomanneet, olen näiden pian 9 vuoden aikana oppinut tapetoimaan ja maalaamaan, ja ylipäätään paljon kaikenlaista remontoimiseen liittyvää. Kädessäni pysyy niin saha kuin porakonekin. Mutta pienempi pipertäminenkin on lähellä sydäntäni. Olen kova tuunaamaan, askartelemaan ja näpertämään kaikenlaista, ja olen tehnyt jo vuosia esimerkiksi kaikki suuren perheeni joululahjat itse. Talossamme on myös hurjan paljon vanhoja esineitä, jotka ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen. En raaski heittää mitään talosta tai piharakennuksesta löytynyttä pois, mutta en halua myöskään säilöä tavaroita hyllyille ja vitriineihin, vaan yritän aina miettiä, miten vanhan esineen voisi ottaa osaksi nykyaikaa ja jokapäiväistä elämäämme.

Ihan itte tein! on yritykseni Sisustusiloan DIY-henkisen kurssisarjan nimi. Mikäpä kätevämpää kuin yhdistää edellinen opettajan ammattini nykyiseen sisustusalaan, ja alkaa pitää hauskoja pikku workshoppeja täällä Villa Rauhalassa. Idean kurssitoiminnasta sain yrittäjä-kurssilla omalta ohjaajaltani, ja ajatus kurssien järjestämisestä nimenomaan täällä Villa Rauhalassa tuli alunperin pikkuveljeltäni, joka meillä kyläillessään totesi, että tässä 2,5-metrisen pirtinpöydän ääressähän mahtuisi tällaista toimintaa helposti harjoittamaan. Päätin jatkaa samalla teemalla myös täällä blogin puolella, ja esitellä teille tuunauksia, joita kotoamme löytyy. Toivottavasti te blogini lukijatkin saatte ideoita ja inspiraatiota - itselle tai lahjaksi!

Tuulikello, talismaani, vai tervetuloa-kyltti

Villa Rauhalaan tulijoita odottaa heti ulko-ovella ensimmäinen aivoitukseni. Löysin piharakennuksesta puisen "kepin", jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta en vieläkään tiedä varmaksi. Luulisin sen olevan jokin kangaspuiden osa. Ehkä. Noh, joka tapauksessa, siinä on reikiä, jotka suorastaan anelivat, että niihin ripustaisi jotain. Minulla oli siinä sitten yksi yksinäinen Tervetuloa-kyltti, jostain saamiani (tai itse halvalla ostamiani) isoja tiukuja, joita olin varmaankin alunperin suunnitellut jouluaiheisiin koristeisiin, ja mustia sisustuskiviä. Siinäpä jo tarpeeksi aineksia tämmöisen kivan häkkyrän kokoamiseksi, mutta lisäsin soppaan vielä haarukan (oi kyllä vain - liian vanha ja hieno pois heitettäväksi, liian vanha ja kulunut perinteiseen käyttötarkoitukseensa), pari lusikkaa, ja sulkakynän, josta oli muste loppunut. Vähän rautalankaa ja sormet vääränä sykertämään. Tämmöinen siitä sitten tuli. Ripustin sen talon ulkoseinään. Tuulella se helisee ja kolisee seinää vasten niin, että ääni kuuluu sisälle asti. Että onko se nyt sitten tuulikello, tervetuloa-kyltti, vai joku mystinen taikakapistus - päättäkää te.

Tervetuloa!

Ruman sähkökaapin kaunis kuori

Ovesta kun astelee sisään tervetuloa-tekstin saattelemana, on ulkoeteisessäkin nähtävillä monenmoista yksityiskohtaa huoneen pienestä koosta huolimatta. Jos saattuu vilkuilemaan yläilmoihin, näkee tietysti katonrajassa vanhalla paikallaan nököttävän oven, josta renki-Alfred aikoinaan kiipesi yläkertaan omaan kammariinsa. Noh, ovesta ja sen paikasta minä en voi ottaa kunniaa, mutta siipien ripustaminen oven viereen kattoon oli kyllä minun ideani. Kuvan voi nähdä aiemmassa postauksessa täällä näin.

Yksi yksityiskohta, josta jätin kuvan laittamatta kevään postaukseen, on sähkökaapin valeasu. Sähkökaapithan eivät yleensä ole mitään valtavan sieviä. Villa Rauhalan sähkökaappi ei TODELLAKAAN ollut sievä, sillä se on valtavan suuri. Onneksi se on rakenneltu ikään kuin syvennykseksi seinän sisään, joten mitään suurta, eteisestä tilaa vievää kaappia ei sen maastouttamiseksi tarvinnut rakentaa. Teetätin entisen työpaikkani ammattikoulun puuseppä-linjalla sulakekaapin ympärille mittojen mukaan kehykset, joiden päälle tuli saranoilla kiinni vesivanerista tehty levy.

  

Kollaasin suunnittelua ja sommittelua. Kuten
huomata saattaa, tapetteja ja kattomaalauksia olisi
riittänyt vaikka kokonaisen seinän kokoiseen kollaasiin!

Olin muutaman vuoden haalinut talteen talosta löytyneitä vanhoja tapetinpalasia (osan olin irrotellut esille otetuista hirsiseinistä, jokunen pala löytyi jopa piharakennuksen lattian alta), ja edelliset asukkaat olivat jättäneet minulle ison kansiollisen olohuoneen katosta irroneita, aitoja ja alkuperäisiä kattomaalauksen palasia. Kokosin näistä kattomaalausten ja tapettien palasista kollaasin, jonka "tapetoin" vanerin päälle liiman, pensselin ja tapetointilastan avulla. Työ oli helpoin suorittaa tuvan pitkän pirtinpöydän päällä vaakatasossa. (Tällaista hommaa tehdessä muut kuin käsiteltävät pinnat kannattaa suojata huolellisesti - toisin kuin minä maltoin tehdä...) Alunperin olin ajatellut, että kollaasi pitää kestävyyden takaamiseksi vielä lakata päältä, mutta tulin toisiin aatoksiin, ja hyvin ovat tapetin- ja kattomaalauksen palaset vanerissa pysyneet repeilemättä tai kupruilematta. Vinkki vastaavaa kotona kokeileville on se, että liiman/liisterin kanssa ei kannata pihtailla. Kuten seinienkin tapetoinnissa, liimaa/liisteriä on oltava tarpeeksi, reunoilla asti. Myöskään lastan käytössä ei kannata säästellä, vaan painaa palaset tiukasti alustaan kiinni, keskeltä reunoja kohti edeten.

Lopputulos on mielenkiintoinen, ja siinä näkyy talon historia. Harva vieras on edes tajunnut, että tämän kollaasin takana onkin oikeasti sähkökaappi! Ovi pysyy kiinni pienellä hakasella, jonka avulla se on myös helppo aukaista, jos sähkökeskukselle tarvitsee päästä. Samalla tekniikalla, liimaa tai liisteriä, pensseliä ja tapetointilastaa käyttämällä voi päällystää melkeinpä mitä tahansa - vaikka huonekaluja! Meiltä löytyy samoilla konsteilla tehtynä olohuoneesta mm. lehtileikkeillä vuorattu CD-teline ja tyttären huoneesta kiiltokuvin koristeltu lasten puujakkara, mutta näistä lisää myöhemmin... ;)

Valmis kollaasi eteisen seinällä. Vaneri on kiinnitetty vasemmasta reunasta saranoilla sähkökaapin ympärille ruuvattuun kehykseen. Oikealla puolella yksi pieni hakanen riittää pitämään kaapin oven kiinni. Tapettien ja kattomaalausten palaset saivat jäädä sen muotoisiksi kuin ne olivatkin, eli en lähtenyt leikkaamaan palasista esim. tasareunaisia ja neliskanttisia. Käyttötarkoituksesta riippuen reunojen tasaus tai tiettyjen muotojen käyttö on toki varteenotettava vaihtoehto!

Sitten ei muuta kuin tekemään huonekaluista ja vanereista kollaaseja, taideteosten ja käyttöesineiden yhdistelmiä. Ja jos inspiraatio oikein iskee, vääntäkää rautalangasta! Lisää Villa Rauhalaan näpertelemiäni DIY-henkisiä sisustuselementtejä Ihan itte tein! -sarjan seuraavissa osissa!