Ihan itte tein! Osa 2: Sängynpääty

Ihan itte tein! Osa 2: Sängynpääty

Edellisessä postauksessa taisin mainita, että syksy on varsin hyvää aikaa puuhastella kaikenlaista, koska muuten valoisan kesän kääntyminen ruskan kautta synkeämpään vuoden puoliskoon saattaa tuntua liian raskaalta. Viime viikonloppu olikin todellinen to do -listan kauhistus! Kylpyhuoneen pienen pintaremontin lisäksi kaivoin nimittäin naftaliinista kaksi kaunista, kapeaa ovea, ja aloin tuunata niistä itselleni sängynpäätyä.

Sänky ja sen pääty

Komeron ovista sängynpäädyksi

Meillä on täällä kotona paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa, jolle olen keksinyt uusia käyttötarkoituksia. Tykkään askarrella, tuunata ja puunata. Nämä kaksi vanhaa ovea ovat tosin saaneet odottaa vuoroaan vuosikausia... Jos olette lukeneet aiempia postauksiani, muistatte ehkä, että meillä on Villa Rauhalassa pieni kuistihuone, joka on ennen muinoin ollut Lyhyt- ja sekatavarakaupan sisäänkäynti, ja edellisten asukkaiden aikaan kuistin ja entisen kaupan eli nykyisen makuuhuoneeni välisellä seinällä oleva oviaukko oli laitettu umpeen, ja kuistihuone oli kylmänä varastona. Me aukaisimme tuon oviaukon ja teimme kuistista tyttärelleni huoneen, ja nykyään samainen huone toimii Sisustusiloa-yritykseni työtilana (täälläpä paraikaa tätä blogipostaustakin naputtelen). Kuistihuoneessa oli komero, jolle ei ollut enää käyttöä, kun remontoimme kuistista lapselle huonetta (kuistihuoneen remonteista kertova postaus löytyy täältä - ja kyseinen komerokin taitaa yhdessä kuvassa vilahtaa). 

Purimme komeron, ja siirsimme sen tupaan, jossa se nökötti sillä paikalla, jossa meillä nykyään on valkoinen puusohva (tuvan esittely ja kyseinen kohta nähtävissä täällä). Tuvassa komero majailikin aina keittiöremonttiin saakka, joka toteutettiin talvella 2012-2013, ja sen tehtävä oli toimia siivouskomerona. Keittiöremontin ja tuvan lattioiden ja seinien pintaremontin aikana komero purettiin. Lastulevyseinät taidettiin roudata kaatopaikalle, mutta ovet säästin ja säilöin piharakennuksen varastoon. Sielläpä ne ovat lepäilleet siitä saakka, kunnes viime viikonloppuna kaivoin ne esille ja päätin antaa niille uuden elämän.

Sänkyjä jos jonkinlaisia

Minulla on makuuhuoneessa ollut tämän vuoden aikana kolme eri sänkyä. Alunperin minulla oli siellä 160 cm leveä, täysin talon tyyliin sopimaton runkopatjasänky, jonka olin ostanut vuonna 2009 ensimmäisellä opettajan palkallani (miten hienoa oli opiskeluvuosien kituuttamisen jälkeen, kun pystyi marssia huonekalukauppaan ja ostaa sängyn, käteisellä). Se oli jo hieman menettänyt muotoaan - toki tärkein kriteeri siitä luopumiseen oli se, että olin saanut päähäni, että talon tyyliin sopisi paljon paremmin vanha rautasänky. Luovutin siis tuon parisänkyni Facebookin roskalava-ryhmän kautta pois ja ostin tilalle reilut 70 cm leveän antiikkisen rautasängyn. Aikomuksena oli etsiä sille sopiva pari, ja tehdä siis kahdesta rautasängystä parisänky. Vaan toisin kävi.

  

Hioin komeron ovet ulkona, sillä
onneksi ei satanut. Harjaus, pyyhkiminen
ja hionta riittivät valmisteluiksi.

Rautasänky ehti olla minulla vajaan puoli vuotta, kun elämääni asteli Eräs Ihminen. Sellainen ihminen, jonka vuoksi olin valmis luopumaan hiljattain hankkimastani rautasängystä, koska sille sopivaa kaveria ei ollut vielä löytynyt (ja koska tämä Eräs Ihminen oli sen verran pitkä, että hän ei välttämättä toiseen samanmoiseen olisi mahtunutkaan)... Purin siis sängyn paloiksi, ja ostin tilalle uuden, talon tyyliin taas kerran vähän huonommin sopivan 140 cm leveän runkosängyn. Rautasängystä luopuminen hieman harmitti, ja hetken uutta sänkyä katseltuani päätin, että maastoutan senkin paremmin talon tyyliin sopivaksi. Kaivoin nuo kaksi vanhaa komeron ovea varastosta ja tein niistä sängynpäädyn.

Nopea tuunausprojekti

Lakkaamisen hoidin Tyynelän torpassa,
koska ohjeen mukaan lämpötilan pitää
olla yli +10 astetta, ja ulkona oli
viileämpää. Yksi lakkakerros kauttaaltaan oli
mielestäni riittävä.

Sängynpäädyn tuunaaminen ei ollut mikään kova homma. Sillä aikaa, kun kylpyhuoneremontin ensimmäinen lattiamaalikerros kuivui, puhdistin ovet harjalla, rätillä ja hioin pinnat kevyesti. Halusin saada valkoisen maalikerroksen alta hieman näkyviin vanhempaa, ihanan vihertävää maalia. Tarkoituskaan ei ollut hioa ovia kokonaan puulle, vaan tavallaan vielä vanhemman näköisiksi. Ovenkahvat, saranat ja lukot jätin paikoilleen. Sitten vain lopuksi lakkasin ovet värittömällä lakalla, jotta niistä ei irtoaisi maalia, hajua tai mitään muutakaan ja jotta pinnasta tulisi kestävämpi. Lakkasin ovet vain yhden kerran kauttaaltaan. Kuivumisen jälkeen kannoin ovet Villa Rauhalaan ja asettelin paikoilleen sängyn päätyyn. En kiinnittänyt ovia toisiinsa, seinään tai sänkyyn millään lailla. Ovet ovat kokopuisia ja painavia, ja sänky sen verran korkea, että pääty pysyy kyllä paikoillaan sängyn ja seinän välissä ilman ruuvailua tai kiinnittämistä. 

Lopuksi somistin sängynpäätyä vielä hieman kiinnittämällä siihen joskus aikaa sitten kirpputorilta löytämäni seinälampun (johon olen vaihdattanut kullanvärisen johdon), tyttäreni vanhan vauva-ajan 50-senttisen pitsimekon, unisiepparin ja vihreät pallovalot. Lopputulos on mielestäni nätti. 

Asettelin komeronovet saranapuolet vierekkäin sängyn taakse, jotta
kahvat ja lukot jäävät reunoille. Toistaiseksi en ole päätäni tai käsiäni niihin
nukkuessani kolautellut, mutta jos ne tuntuvat olevan tiellä,
pitää irrottaa ne myöhemmin. Mielestäni ne ovat näin hauskoja yksityiskohtia tässä
uniikissa sängynpäädyssä.

Vielä on etsinnässä uusi sängynpeite, kun edesmenneen mummuni tekemä tilkkupeitto on tähän sänkyyn liian pieni. Haaveissa olisi sininen, turkoosi tai vihreä samettipeite... Eli lisään sen etsimisen ja hankkimisen to do -listalleni! Antiikkisesta rautasängystäni en myöskään luovu, vaan keksin sille uuden paikan ja funktion - ehkäpä se voisi olla ensi kesänä Villa Rauhalan puutarhassa jonkinlaisena lepopaikkana, tai sohvana Tyynelän torpassa, tai... Jätetään hautumaan. Täytyyhän sitä ihmisellä haaveita ja tekemistä olla... 

Vielä, kun uusi sängynpeite löytyy, niin valmista on (taas hetkeksi)!